torstai 12. helmikuuta 2015

Perusjuttuja ja muutoksia

Hupsis, taas on hetki vierähtänyt viimeisestä postauksesta. Oon ollut niin järjettömän kiireinen etten oo ees muistanut koko blogia. Nyt istun laivassa matkalla Helsinkiin ja suunnitelmissa oli kirjoitella esseitä, mutta yllättäen tää blogin kirjoittaminen tuntuukin nyt yhtäkkiä tosi tärkeeltä. Koitan tähän nyt lyhyesti listailla menneen kuukauden kohokohtia, ettei tää postaus venähdä ihan yltiöpitkäksi.

Ostin Macilta ihanan kirkkaan oranssin huulipunan ja oon sutinu sitä naamaan varmaan joka päivä, oikeesti ihan täydellinen!

Ensinnäkin, koulu ja kevätsemester pyörähti käyntiin tammikuun lopulla. Meillä on tosi mielenkiintoisia kursseja ja mahtavia opettajia! Tämän hetken lempparit on Culture and communication ja History and concepts of documentary -kurssit. Lukkarista löytyy myös TV-formaatteja, TV-journalismia ja mediateorioita käsitteleviä aineita. Aloitin myös vihdoin vironkielenkurssin! Tuntuu että erityisesti viron osalta mä hukun kotitehtäviin, mutta mun opiskelumotivaatio on ihan huipussaan ja elämä hymyilee. Viron opiskelu on toistaiseksi ollut lapsellisen helppoa. Monet mun luokkakavereista kyselee, mikä järki on opetella kieltä jota puhuu noin miljoona ihmistä, mutta joka kerta kun pystyn heittämään small talkia kaupan kassalla tai ymmärrän mistä virolaiset luokkakaverit puhuu, oon niin ylpeä itestäni! Ja kun kerta viron oppiminen vaikuttaa olevan helppo nakki, niin miksipä ei. 

Kävin auttelemassa luokkakavereita kuvauksissa

:'(



Ennen koulun alkua kutsuin mun luokkakaverit meille vähän bilettämään, kun Kerttuli oli vielä Suomessa. Hähä. Oli tosi hauskaa, tosin jossain vaiheessa kun meno meinasi äityä liian kovaksi viskasin kaikki pihalle. Meidän piti kaikkien lähteä baariin, mutta jostain kumman syystä minä ja pari muuta päädyttiin takas mun kämpille ja ruvettiin laittamaan ruokaa keskellä yötä. Kai sitä on tullut vanhaksi. 



Vietin myös leppoisan viikon elellen kommuunielämää Aisten, Sintijan ja Peterin kanssa. Kavrut muutti asunnoista uusiin ja majailivat pienen hetken vuokrasopparien välissä mun luona. Oli tosi hauskaa, vaikka ei ole Kerttulin voittanutta kämppistä! ;) Aisten kanssa vietettiin eräskin aamun perehtyen niin Suomen, Viron, Latvian kuin Liettuankin kansallislauluihin ja historiaan. Peter puolestaan koukutti mut Archeriin ja Sintija lahjoitti ison purkillisen kotitekoista omppumehua. Namm. Archer on muuten ihan paras!




Tammikuun lopussa ihana Jesse tuli käymään Tallinnassa. Ohjelmaan sisältyi muun muassa virolainen ilta nuorisotalolla, kissakahvila, kohvik Komeet Solariksessa (ah ne kakut) ja leffojen katselua. Lauantaina äippä tuli päiväristeilylle ja käytiin jälleen Rataskaevussa syömässä sekä hiukan shoppailemassa. Sunnuntaina käytiin kiertelemässä linnahallilla ja vanhassa kaupungissa sekä syömässä Kompressorissa. NAM. Vannoin sunnuntai-iltana että seuraavan viikon elelen leivällä ja pyhällä hengellä, niin paljon tuli ahdettua itseensä ruokaa viikonloppuna.



Rataskaevu 16

Komeet

Hirveästi ei oo tullut juhlittua, mutta muutaman kerran on pitänyt kohottaa maljaa. Näitä tilaisuuksia on ollut muun muassa liettualaisten vaihtariystäviemme good bye -partyt, Peterin tuparit ja perinteiset torstai-iltojen oluset, perjantait kun on meillä vapaat. On tullut taas notkuttua niin Kelmissä, Protestissa kuin Red Emperorissakin.


Taidetta Kelmin vessassa

Tuparit

Talvella pussikalja muuntautuu lapaskaljaksi

Pimeät kaverini <3

Kuntoilu on maistunut erityisen hyvin kuluneen kuukauden aikana. Oon rääkännyt itseäni niin Bodypumpissa, Bodybalancessa kuin juoksumatollakin. Urheilumotivaatio on ihan huipussaan ja lihakset on aamuisin nautinnollisen kipeänä. Muutamana iltana oon vetänyt itseni niin piippuun että liukkailla kaduilla kotiin luistelu on ollut lähes ylivoimaisen rankkaa. Mistä muuten johtuu, joka kerta kun istun bussissa salilta tullessa tulipunaisena ja hikisenä, juuri silloin ne hyvännäköset kundit päättää istua mua vastapäätä? Häh?

Post-workout selfie. Meinasin kuolla mut sit tuli hyvä fiilis!

Tää postaus alkaa olla jo lopuillaan. Viimeisenä tahdon kuitenkin hehkuttaa kaikkein parasta juttua, joka on tapahtunut kuluneen kuukauden aikana. Kävin kampaajalla! Joo big deal, mutta mun hiukset oli ihan JÄÄTÄVÄN hirveät. Kasvatusprojekti sujuu hyvin ja oikeilla mömmöillä ja ruokavaliolla oon saanut mun hiuksista taas terveen näköiset, mutta viime kevään värjäyssekoilujen jälkeen mutta oli valehtelematta 10 cm tummemman blondia juurikasvua ja 10 cm huonokuntoista vetyperoksidiblondilatvaa. Lopulta kyllästyin jokapäiväisiin hiusongelmiin ja varasin ajan kampaajalle. Kävin tällä kertaa testaamassa vanhassa kaupungissa sijaitsevaa Pikk40-kampaamoa. Paikka oli tosi viihtyisä ja henkilökunta puhui sujuvasti englantia. Ilmoitin kampaajalleni että tahdon "strawberry blonde but a bit darker" ja esitin toiveen, että sävy olisi lähellä omaa hiusväriä, jotta juurikasvu ei näy niin selkeästi. Kampaaja toteutti toiveeni ja pesun ja föönauksen jälkeen katsoessani peiliin olin suorastaan järkyttynyt. Oon ollut käytännössä 21 vuotta täysin blondi, lukuunottamatta muutamaa lyhyttä kokeilua (niistä ei puhuta). Nyt peilistä katsoi ihan rehellinen punapää. Koko kotimatkan kriiseilin että mitä mä oon mennyt tekemään itselleni, en osaa olla muuta kuin blondi. Mutta parin pesun jälkeen väri hiukan haalistui, totuin omaan peilikuvaan ja rakastuin ihan kertakaikkisesti mun uuteen hiusväriin. Se on nyt tosiaan strawberry blonde. Väri ei kuvista ihan välity sellaisena kuin se on ja se näyttää eri valossa aina tosi erilaiselta. Mutta mun hiukset on kasvanut ihan älyttömästi, ne on hyvässä kunnossa, hyvän väriset ja oon kaiken kaikkiaan tosi tyytyväinen! Jännää miten paljon päälaella kasvava karvoitus vaikuttaa meihin ihmisiin ja kuinka paljon vaivaa sen eteen nähdään. Ohessa vielä Instagram-poimintoja mun hiustyyleistä menneiltä vuosilta.

Kampaajalla


Mun hiukset pisimmillään lukioaikoina, hyvin kauan sitten...
Toissakesänä hiukset lyhimmillään koskaan!
Värikokeiluja
Kasvatusprojektin aloitus noin vuosi sitten
Viime kesänä, vetyperoksidiblondi!

Joopa joo. Tää viikonloppu vierähtää tosiaan Helsingissä, tulevat viikonloput sujuu näet kouluhommissa, jeeee! Mutta ei muuta kun leppoisaa loppuviikkoa ja rakkaudentäyteistä ystävänpäivää itse kullekin ;)

Keharikolmikko on koossa jälleen!


Loppuun vielä random kokoelma maisemia ja muuta:





Auringonnousu eräänä aamuna


AURINKO!

MINÄ! Ja lemppariasu!