Huh heijakkaa!
Kuulkaas ystävät. Kello on yli yksitoista illalla ja pääsin just äsken pikasuihkun kautta sänkyyn. Sanonpahan vaan, on ollu melkonen päivä tää ensimmäinen. Aloitetaanpas ihan alusta.
Tänään aamusella pakkasin loput kamat rinkkaan (Mitkä loput kamat? Niistä lisää seuraavassa postauksessa.) ja suuntasin isin kyydillä pyörä takakontissa kohti Länsisatamaa. Rinkka painoi ainakin 100 kiloa ja meno oli vähän horjuvaa ku poljin se selässä. Ei se mitään, urheasti autojen sekaan ja sotkemaan kohti laivaa. Laivalle pääsyä odotellessani seuraan liittyi yllättäen samaan kouluun tuleva kaveri, johon tutustuin pääsykokeissa heinäkuussa (niistäkin tulossa tekstiä myöhemmin…). Mikä sattuma, samalla laivalla ja molemmat vielä pyörällä! Tylsä laivamatka muuttui ihan mukavaksi.
 |
| Maisemia :) |
Satamassa todettiin kaverin kanssa että hei, mehän asutaan samalla suunnalla. Alkoi mukavasti myös sataa vettä juuri kun päästiin laivasta ulos. Säästä piittaamatta lähdettiin polkemaan yhtä matkaa kohti uusia kotejamme. Kartan mukaan matkaa olisi ollut noin 5-6 km.
Parin kilometrin jälkeen polkeminen alkoi tuntua raskaalta. Ei sillä, ettei se olisi jo ollut tarpeeksi rankkaa rinkan kanssa. Kysäisin sitten frendiltä että onko mun pyörän kumit ihan kunnossa. Pysähdyttiin tutkimaan asiaa ja tosiaan, takakumi näytti kovin tyhjää. Kaivoin reippaasti rinkasta pumpun ja ruvettiin yhdessä pumppailemaan kumia. Se ei kuitenkaan täyttynyt. Se oli puhki.
Tässä vaiheessa matkaa oli jäljellä nelisen kilometriä, rinkka painoi minuutti minuutilta enemmän, vettä tuli taivaalta kuin aisaa ja Kristaa alkoi harmittaa suuresti. Ihana kaverini ei suinkaan jättänyt mua yksin vesisateeseen pohtimaan asiaa, vaan auttoi mua lukitsemaan pyörän matkan varrelle ja etsimään bussin, jolla pääsisin asuntolalle (josta kerron lisää myöhemmin). Taaperrettiin likomärkinä lähimmälle pysäkille ja yritettiin saada selkoa niin pysäkin kartasta, Google Mapsista kuin Tallinnan reittioppaastakin. Lopulta kysäistiin pysäkillä seisseeltä herralta ohjeita. Herra antoikin perusteelliset reittiohjeet - venäjäksi. Kielimuuri kuitenkin ylittyi helposti, löysin bussipysäkin ja osasin jopa jäädä oikealla pysäkillä bussista. Lopulta sain könyttyä itseni ja rinkan neljänteen kerrokseen (hyvä pakaratreeni) asuntolahuoneeseeni. Tapasin myös kämppikseni uudestaan, uskon että tullaan hyvin toimeen. :)
Matka ei suinkaan päättynyt tähän. Pyörä piti vielä noutaa, ettei sitä pöllittäisi tai rikottaisi. Jätin rinkan asuntolalle ja lähdin pyörännoutomatkalle. Kävin matkalla lähikaupassa nappaamassa vähän ilta- ja aamupalaa matkaan. Tällä kertaa bussin löytäminen kävi sujuvammin, vaikkakin jäin sitten väärällä pysäkillä pois ja jouduin vähän kävelemään lisää. Pyörä oli paikoillaan ja lähdin pimenevässä illassa taluttamaan ja osin polkemaan sitä kohti hostellia. Matka ei suinkaan ollut sujuva, sillä tyhjällä kumilla ei tunnetusti voi oikein ajaa. Lisäksi seuratessani kännykän kartan ohjeita matka tyssäsi jatkuvasti tietyömaiden tai junaraiteiden takia. Onnistuin kuluttamaan matkaan yli 40 minuuttia ja lopulta, hieman ennen yhtätoista, pääsin vihdoin asuntolalle. Hiippailin hiljaa sisään, sillä kämppis nukkui, kävin pikaseen suihkussa ja sukelsin vällyjen väliin. Laitettuani ensin lakanat. Pitääkö se tehdä itse??
Kuten laivamatkakaverini kanssa todettiin, olisihan se ihan tylsää jos ei hieman olisi vastoinkäymisiä. Ensimmäinen päiväni Tallinnassa oli sateinen, hikinen ja urheilullinen.
Tosiaan, kirjoittelen tässä lähitulevaisuudessa vähän tarkemmin siitä, mitä täällä puuhailen ja miten oon tänne joutunut. Nyt on pakko painua petiin, sillä huomenna alkaa orientaatioviikko ja tapaan kaikki uudet kaverit!
Öitä!
 |
| Maisema asuntolan porraskäytävän ikkunasta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti